Ajankohtaista

07.11.2018

Hyvän elämän avaimet

  • 0

Hyvään kökkään ajetaan sadan kilometrin takaa ja yhteinen tekeminen sujauttaa hollantilaisen osaksi eteläpohjalaista kyläyhteisöä. Yhteisöllisyys tekee hyvää yksilölle, mutta Liiverin kyselytutkimus paljasti myös yllättäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia: hankkeissa talkoita tehneet arvioivat työkykynsä paremmaksi kuin suomalaiset keskimäärin. Vastaajat kertoivat talkootyön vaikuttavan positiivisesti henkiseen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja osallisuuden tunteeseen. Ja kun sosiaalinen eristäytyneisyys alkaa olla ylipainoa isompi kansallinen terveysriski, eivät talkoilijat pode yksinäisyyttä lainkaan.

Tulokset eivät yllätä Karoliina Streefkerkiä. Palo pois ydinkaupungista ajoi hänet hollantilaisen puolisonsa kanssa muuttamaan parinsadan asukkaan Hanhikosken kylään. Vaikka kädet olivat täynnä työtä Pohjois-Karjalasta siirretyn hirsitalon kanssa, Karoliina ja Jeroen lähtivät mukaan kylän yhteiseen toimintaan.

– Purimme muuttokuorman perjantaina ja lauantaina lähdin hirvikeitolle kylätalolle. Joulun puurojuhlaan sain jo miehenkin mukaan, Karoliina nauraa.

Yhteisiin tapahtumiin ja talkoisiin osallistuminen oli väylä tutustua naapurustoon.

Matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja

Vastaavista kokemuksista kertoivat myös muut Liiverin talkookyselyyn vastanneet. Kylän tai harrastusporukan kökkään osallistuminen helpotti uuteen yhteisöön kotiutumista.

– Muutto, eläköityminen sekä muut elämän muutoskohdat lisäävät tutkijoiden mukaan eristäytymisriskiä. On hienoa ajatella, että hanketalkoot voivat tarjota näissä tilanteissa matalan kynnyksen paikan kohdata ihmisiä, kertoo Liiverin suunnittelija Telle Lemetyinen.      

Hanketalkoot näyttävätkin olevan yhdistyksille hyödyllinen sisäänheittotuote. Kun vastaajat tekivät talkoita ensimmäistä kertaa, joka kolmannella työ liittyi johonkin hankkeeseen. Hanketalkoot poikkesivat yhdistyksen muista töistä konkreettisen tekemisen ja selkeän tavoitteen ansiosta, mikä puolestaan motivoi osallistumaan. Vastanneista 80 % sanoi talkootyön madaltaneen kynnystä osallistua myös yhdistyksen muuhun toimintaan.

Sydänystäviä ja hyvänpäivän tuttuja

Kyselyyn vastanneet olivat löytäneet talkoiden kautta paitsi uusia tuttuja myös oikeita ystäviä. Näin kävi kylätoimintaan mukaan lähteneelle Karoliinallekin.

– Erityisesti arvostan kontakteja, joiden kanssa ystävystymistä en olisi itse osannut ajatella lainkaan. Ystäväpiiri on monipuolistunut, ja se jos mikä on elämässä tärkeää.

Mielekkään seuran löytymisen merkitystä ei ole syytä väheksyä, sillä sosiaalisten suhteiden puute kaksinkertaistaa ennenaikaisen kuoleman riskin ja altistaa ihmisen monille vakaville sairauksille. Yksinäiset käyttävätkin sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin ikäisensä.

– Suomen aikuisväestöstä kymmenesosa tuntee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Talkoisiin osallistuvista näin ei kokenut kukaan. Näyttäisikin siltä, että yksinäisyys on globaali ongelma, joka voidaan ratkaista paikallisin keinoin, Lemetyinen arvioi.

Onnellisuus lisääntyy

Hyvän porukan lisäksi talkoisiin ajaa työn tekemisestä syntyvä hyvänolontunne.  

– Aluksi Jeroen oli vaikea käsittää, mikä motivoi tekemään palkatonta työtä. Samanlaista yhdessä tekemisen ja rakentamisen perinnettä kun ei Hollannissa tunneta. Pikkuhiljaa hän on kuitenkin ymmärtänyt, että yhteiset projektit tuovat mielekästä sisältöä elämään ja antavat onnistumisen kokemuksia.

Talkoolaisten vastauksissa työn palkitsevuus näkyi muun muassa siten, että heistä jokainen oli tuntenut itsensä onnelliseksi viimeisen neljän viikon aikana. Suomalaisista näin kokee vain puolet. Vastaukset ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan vapaaehtoistyö lisää ihmisten onnellisuutta.

– Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että talkoot vaikuttavat positiivisesti heidän henkiseen hyvinvointiin. Puolella se vähensi stressiä. Osittain ehkä tästä syystä myös oma työkyky arvioitiin paremmaksi kuin Suomessa keskimäärin, Lemetyinen pohtii.   

Jatkossa Karoliinaa kuitenkin motivoi hyvänolontunnetakin enemmän kuusiviikkoinen esikoistytär:

– Kyllähän se on niin, että tässä pedataan hyvää elämää myös jälkikasvulle.    

0 kommenttia
31.10.2018

Miten osallistaa asukkaat?

  • 0

Leader-rahoituksella syntyy 200 uutta liikuntapaikkaa vuodessa. Kesällä Jalasjärvelle avattu skeittipuisto on malliesimerkki kaupungin, kolmannen sektorin ja asukkaiden yhteistyöstä.   

Asukkaiden kuuleminen on kirjattu vahvasti uuteen kuntalakiin. Velvollisuuden sijasta osallistamiseen voi suhtautua myös mahdollisuutena. Silloin käytännön työkaluksi taipuu Leader-hanke.

Juuri näin toimittiin Jalasjärvellä, jossa rakennettiin komea skeittiparkki Lamminjärven rantaan koko yhteisön voimin. Idean pani alulle Mukula ry, kaupunki haki rahoituksen Liiveristä ja nuoret harrastajat saivat itse suunnitella paikan. 

– Kaikki eteni yllättävän nopeasti, toteaa idean isä ja Mukula ry:n monitoimimies Mikko Jokipii.

Rahat kasaan yhteistyöllä

Jokipii oli mukana silloinkin, kun Jalasjärvelle rakennettiin ensimmäinen skeittipuisto vuonna 2000. Vanha paikka oli kuitenkin tullut tiensä päähän ja ränsistyneet elementit alkoivat olla turvallisuusriski.

– Erityisesti Savinaisen Nikolla oli iso rooli kaupungin päässä. Hän lähti silloisena vapaa-aikasuunnittelijana ajamaan aktiivisesti asiaa.

Uusi parkki päätettiin siirtää paremmalle paikalle ja vaneriset rampit korvata betonielementeillä. Kurikan kaupunki lähti rakentajaksi ja haki 100 000 euron projektille rahoitusta Liiveristä. Myös Mukula ry sponsoroi projektia 5 000 eurolla.

– Vaikka alkukustannukset olivat kovat, betoni on materiaalina kestävä ja käytännössä huoltovapaa, Jokipii kertoo.

Käyttäjät mukaan suunnitteluun

Asukkailla oli puiston suunnittelussa erittäin tärkeä rooli.

– Me nuorisotoimessa nostettiin heti kädet pystyyn, sillä ei me olla alan asiantuntijoita, kertoo etsivä nuorisotyöntekijä Hannele Niemelä.

Niinpä paikalliset skeittaajat kutsuttiin koolle nuorisotalolle. Suunnittelutyötä helpotti se, että elementit sai ostaa valmiina yhdestä paikasta ja niiden tarkka hinta oli tiedossa. 

– Meille lyötiin Wilholassa katalogi eteen ja kerrottiin, mitä homma saa kokonaisuudessaan maksaa. Siitä sitten lähdettiin miettimään, millaiset jutut toimivat käytännössä, kertoo lajia pitkään harrastanut Eetu Anttisaari.

Anttisaari oli se, joka hahmotteli ensimmäiset elementit ruutupaperille. Lopputulos vastaa pitkälti alkuperäistä suunnitelmaa.

Skuuttaus lasten suosiossa

Nyt on ensimmäinen kesä takana ja skeittipuisto on ollut kovassa käytössä joka ilta. Helpolta näyttävä temppuilu on todellisuudessa mitä mainiointa ja toisinaan raskastakin liikuntaa.

– Kyllä siinä hiki tulee, kuittaa Anttisaari, joka käy puistossa skeittaamassa neljänä tai viitenä päivää viikossa.

Harrastajien ikähaitari ulottuu ala-astelaisista parikymppisiin. Erityisesti nuorempien keskuudessa suosikkilajiksi on noussut skuuttaus eli temppupotkulautailu.

– Myös heidän tarpeisiin uusi puisto on sopinut hyvin, Anttisaari arvioi. 

Onnistuminen saa ideoimaan lisää

Paperityöt ja taloudellinen vastuu isosta projekti saattaa toisinaan tuntua vapaaehtoisista raskaalta. Koska Jalasjärvellä kaupunki hoiti hankehallinnoinnin, saivat vapaaehtoiset keskittyä itse tekemiseen. Sutjakkaasti sujunut projekti innostaa asukkaita aktiivisuuteen jatkossakin.

– Skeittipuiston viereen mahtuisi tosi hyvin liikennepuisto, myhäilee jo Jokipii.

 

Kuva: Liiverin hallitus vieraili elokuussa Jalasjärvellä, jossa sektoreiden välisen yhteistyön hedelmää esittelivät vs. liikuntatoimenjohtaja Annukka Siltakorpi, Mukulan monitoimimies ja kaupunginvaltuutettu Mikko Jokipii, etsivä nuorisotyöntekijä Hannele Niemelä, nuoriso-ohjaaja Siiri Mannila sekä harrastajat Eetu Anttisaari ja Petri Mäenpää.  

0 kommenttia
13.09.2018

Seinäjokinen Henua haluaa huipulle

  • 0

Luomukosmetiikkabuumi jyllää kiivaana. Ilmiön imussa maailmalle tähtää myös Anu Nurmelan ja Jenni Tuomisen Henua Organics. Siskosten aikaansaannos kumpuaa yhteisestä ideologiasta, intohimosta ja innostuksesta. Tarkoituksena on saada ihmisiä kiinnittämään huomiota ekologisuuteen ja arjen ihaniin, eteläpohjalaisittain henuusiin, hetkiin.

Omalle polulle

Henuan tarina alkoi, kun kosmetologi Jenni Tuomiselle ilmestyi niskaan pahoja iho-ongelmia. Se sai kosmetiikan suurkuluttajan kyseenalaistamaan tuotteiden turvallisuuden.

- Ihotautilääkäri neuvoi jättämään kaiken pois, myös kynsilakan. Silloin aloin miettiä, mitä kaikkea kosmetiikka oikein sisältää.

Tapahtuma oli alkusysäys kohti omaa polkua. Tuominen päätti lähteä täydentämään omaa osaamistaan alalta ja aloitti luonnonkosmetiikan opiskelun brittiläisessä koulussa.

- Kotitehtävien myötä ryhdyin tekemään tuotteita omassa keittiössäni. Silloin tiesin, että tämä on intohimoni ja haluan tehdä tästä itselleni työn.

Tuomisen tuotteissa lähdettiin siitä, että kaikki ainesosat ovat luonnon omia hoitavia raaka-aineita. Vettä ei käytetä, koska siinä ei ole ainuttakaan aktiivista aineisosaa.

Tuomisen ideologia sai myös sisko Anu Nurmelan innostumaan.

- Ajattelin, että tässä on kaikki ainekset menestyvään kansainväliseen brändiin. Samalla se on mahdollisuus nostaa Suomea esiin arvokkaiden raaka-aineiden tuottajana.

”Nothing more, but more than enough”

Henuan tuotteissa hyödynnetään pohjoismaisia raaka-aineita, kuten kauraa, tyrniä, puolukkaa, koivunmahlaa ja männynkuorta. Mitään ylimääräistä ei käytetä, jotta ei turhaan kuormitettaisi ympäristöä.

 - Myös suomalaista työvoimaa käytetään alusta loppuun aina suunnittelusta pakkausten valmistamiseen asti, selvittää Nurmela.

Sertifikaateista Suomen lippu onkin jo plakkarissa ja parhaillaan haetaan virallista tunnusta luomupuolelta.

Henuusta ja hyvää oloa

Nurmelan ja Tuomisen juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla. Alusta asti olikin selvää, että yritys rekisteröidään Seinäjoelle.

- Olemme ylpeitä juuristamme ja halusimme tuoda sen myös esiin yrityksen nimessä. Henua juontaa juurensa eteläpohjalaisista murresanoista henuusta ja henuuttaa, Nurmela kertoo ja Tuominen jatkaa:

- Niissä sanoissa yhdistyy sellainen hyvä olo ja rakastuneiden ihana kutkuttava tunne. Me toivomme, että Henuan tuotteet tuovat sitä samaa tunnetta ihmisten arkeen.

- Ja samalla kun teet hyvää itsellesi, teet myös oman pienen ekologisen valinnan, jolla teet hyvää koko maapallolle, Nurmela lisää.

Yrittäjyys ja yhteistyö

Nurmela ja Tuominen kiittelevät Seinäjoen draivia ja yrittäjäystävällisyyttä. He ovat kiitollisia kohtaamistaan ihmisistä, jotka ovat vilpittömästi auttaneet eteenpäin yrittäjyyden alkutaipaleella. Yksi suuri tuki on ollut Leader Liiveri.

- Me ei oltaisi missään ilman Liiveriä. Se on ollut sellainen alkusykäys kaikkeen. Yritystuen ansiosta saatiin myös ihan paras markkinointitoimisto suunnittelemaan Henuan brändi, Nurmela kertoo.

0 kommenttia
13.09.2018

Priimaa pukkaa

  • 0

Asiakaslähtöisyys toistuu lähes kaikkien organisaatioiden juhlapuheissa, mutta eletäänkö arvoja toteen myös todellisuudessa? Me kysyimme arviota asiakkailtamme. Tulokset nousivat kaikilla osa-alueilla kiitettävälle tasolle asiakaspalvelun kokonaisarvosanan ollessa yhdeksän.

- Vaikka osasimme odottaa kohtuullisen hyvää palautetta, oli lopputulos silti hienoinen yllätys. Olemme erittäin otettuja tästä luottamuksen osoituksesta, Liiverin toiminnanjohtaja Sinikka Koivumäki kiittelee.

Byrokratiaa purettava edelleen

Mutta löytyy systeemistä parannettavaakin. Kritiikkiä sai osakseen hankemaailman turha byrokraattisuus. 

Asiakkaat kokivat, että prosessin hitaus on hankaloittanut hankkeiden aloittamista ja toteuttamista. Liiveriä tarvitaan myös hankeslangin suomentamiseen ja paperihommien kanssa pärjäämiseen. 

- Jopa 25 prosenttia vastanneista koki, ettei selviä hankebyrokratiasta. Osittain hurja luku selittynee turhautumisesta sähköisessä hakujärjestelmässä ilmenneisiin ongelmiin, jotka on onneksi saatu korjattua, Koivumäki painottaa. 

95 % suosittelee

Byrokratiasta huolimatta 95 % asiakkaista suosittelee hankerahoitusta muille. Liiveristä saatin myös riittävästi apua ongelmatilanteissa. 

- Moni sanoi, ettei byrokratia vaikeuta hankkeen toteuttamista, kun vain kysyy rohkeasti neuvoja Liiverin porukalta. Teemme kaikkemme, että kynnys avun kysymiseen pysyy matalalla jatkossakin.  Viemme myös viestiä asiakkaiden byrokratiahuolesta ylöspäin hallintoon, Koivumäki lupaa.    

0 kommenttia
20.06.2018

Laskeva syke

  • 0

Jos saa antaa yhden vinkin tulevalle lomalle: mene metsään! Jo 20 minuutissa verenpaine laskee ja mieliala kohenee. Eikä tarvitse lähteä kauas, sillä Liiverin alueen asukkaat asuvat elämyksellisten luontoreittien keskellä. Tunnetko jo linnunlaulumetsän, paljasjalkapolun tai kodan, jonka katosta avautuu tähtikartta? Viimeisen kymmenen vuoden aikana sadat vapaaehtoiset ovat rakentaneet lähiluontoomme aivan hämmästyttäviä paikkoja! Kokosimme yhteen, mitä kaikkea on saatu aikaan, kun takana on kymmeniä tuhansia talkootyötunteja, 40 EU-hanketta ja yli miljoonan euron rahallinen panos. Ja mikä parasta, näistä tuloksista pääsevät nauttimaan kaikki!  

 Mistä on kyse?

  • Seinäjoen, Ilmajoen ja Jalasjärven alueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana toteutettu 40 luontoreitistöihin liittyvää EU-hanketta
  • Puolet hankkeista on Liiverin rahoittamia. Loput on rahoitettu ELY-keskuksesta, jolloin Liiveri on toiminut hankkeiden valmistelussa neuvonantajana.
  • Hankkeiden yhteenlaskettu kustannus on yli miljoona euroa. Hankkeissa on hikoiltu kymmeniä tuhansia talkootyötunteja ja vapaaehtoisia on ollut mukana satoja.
  • Suurteon isänä voidaan pitää Hannu Saloa, joka porukoineen lähtee seuraavaksi rakentamaan Joupiskalle kuntoportaita. Salon kökkäringissä on sata henkilöä, joista suurin osa on eläkeläisiä.

Mitä rahalla on saatu aikaan?

  • 100 kilometriä huippuvarusteltua reitistöä, josta voi kulkea
    • 25 kilometriä meloen
    • 12 kilometriä ratsailla
    • 10 kilometriä pitkin pitkospuita
    • 20 kilometriä pyörätuolilla tai lastenvaunuilla
  • Reitistöjen varrelle on rakennettu
    • 10 laavua ja kotaa, joista 8 on esteetöntä
    • satoja opastetauluja
    • lukuisia vessoja
    • 7 laituria, 1 venevalkama ja 1 taukopaikka saareen
    • 1 melontakeskus
  • Perinteisten kuntoiluvälineiden lisäksi reiteiltä löytyy myös:
    • turvekammi
    • paljasjalkapolku
    • linnunlaulumetsä
    • pönttögalleria
    • korsu ja taisteluhaudat
    • sotilasesterata ja sotilaskoti
    • hevoslaavu ja 500 metrin maastoesterata
    • sirius-kota tähtitaivaineen
    • luontotalo
    • pirunpesä
    • noitakivi

Miksi?

  • Tutkimusten mukaan mitä lähempänä ulkoilualueet sijaitsevat, sitä enemmän ihmiset liikkuvat.
  • Pelkästään Jouppilanvuoren esteetöntä elämysreittiä käyttää 2 000 asukasta kuukaudessa vauvasta vaariin.
  • Luonnossa liikkuminen parantaa ihmisten terveyttä ja tuo säästöjä terveysmenoihin.
  • Siksi on tärkeää, että läheltä löytyy paikkoja, jotka houkuttelevat liikkumaan ja ovat kaikkien saavutettavissa.    

Katso tarkemmat reittiohjeet ja lähde nauttimaan luonnosta:

 

 

 

0 kommenttia
16.05.2018

Ulkovalaistussuunnitelma kolmeen kohteeseen

  • 0

Liiverin valaistuskisa on ratkennut. Ulkovalaistussuunnitelman yhteisessä käytössä olevaan kohteeseen voittivat Könnin Kyläseura, Lakeuden Koiraurheilukeskus sekä Ylistaron Paakarinpuisto.

Valaistukseen erikoistunut KVS Oy on työstänyt voittajien suunnitelmia huhtikuusta lähtien.

– Yhteisessä käytössä olevien pihojen suunnittelu ei siinä mielessä poikkea yksityisistä, että kaikki lähtee käyttäjien tarpeista, yrityksen toimitusjohtaja Jukka Asp toteaa.

Yhteisissä pihoissa käyttäjiä on kuitenkin enemmän. Esimerkiksi Könnin kylätalon täytyy palvella lapsia ja aikuisia. Taloa myös vuokrataan juhliin ja talvisin siellä kokoontuu erilaisia kerhoja ja jumppia viikottain.   

– Tarve kunnon valaistukselle on ollut ilmeinen. Esimerkiksi kylätalon luistelukenttä, leikkipaikka ja pysäköintialue ovat olleet ihan pimennossa, kertoo kilpailuilmoituksen tehnyt Lotta Airila Könnin kylältä.

Suunnitelmat aiotaan laittaa myös toteutukseen. Airila uskoo, että satsaus ulkovalaistukseen kannattaa, sillä se lisää turvallisuutta ja tuo kylän yhteistä kokoontumispaikkaa paremmin esille.  

– Ennen kaikkea toimiva ulkovalaistus tekee pihalla oleskelusta mukavampaa, mutta jonkin verran se varmasti myös lisää käyttöä, Airila arvioi.   

Yli 20 vuotta alalla toiminut Asp yhtyy Airilan näkemykseen.

– Toimiva ulkovalaistus lisää käyttöastetta merkittävästi. Suomi on kuitenkin pimeä maa.

Avaimet käteen tai itse tehden

Jos maksukykyä löytyy, ulkovalaistuksen kuntoon laittaminen käy helposti. Esimerkiksi KVS Oy tarjoaa asiakkailleen valaistussuunnitelmia myös avaimet käteen periaatteella. Silloin pakettiin kuuluu suunnitelman lisäksi valot asennuksineen. Näin voidaan varmistua siitä, että suunnitelma ja toteutus vastaavat sataprosenttisesti toisiaan.

Monilla yhdistyksillä raha on kuitenkin tiukassa. Tämä ei Aspin mukaan ole ongelma.

– Suunnitelmaa ei tarvitse toteuttaa heti. Voidaan tehdä esimerkiksi viisivuotissuunnitelma, jolloin asiakas pystyy edetä pikkuhiljaa omassa tahdissaan kohti valmista. 

Ulkovalaistussuunnittelun peukalosäännöt – mieti ainakin näitä

Vaikka paras lopputulos saadaan käyttämällä ammattisuunnittelijaa, Aspin mukaan alkuun pääsee jo pohtimalla muutamaa ulkovalaistuksen perussääntöä:

  1. Mitä tiloja pihallasi on? Sisäänkäynti, paikoitusalue, kulkuväylät, terassi, lasten leikkipaikka…
  2. Mitä tiloissa tehdään? Missä valoa tarvitaan? Sijoita valoa sinne missä tapahtuu.
  3. Mitä halutaan korostaa? Valoa kohdistamalla voidaan tuoda esiin esimerkiksi kylttejä, puita tai arkkitehtuuria. Korosta kauneutta, sillä esteettisessä ympäristössä käyttäjät voivat hyvin.
  4. Miten pihassa liikutaan? Onhan liikkuminen poluilla ja terasseilla varmasti turvallista myös pimeällä?
  5. Onko valoa riittävästi, mutta ei liikaa? Silmä ei pidä kovista kontrasteista. Myös kasvit ja eläimet voivat kärsiä häikäisystä ja valosaasteesta. Miellyttävin lopputulos saadaan useammalla valopisteellä valon ja varjon ollessa tasapainossa.
  6. Onhan oikea tuote oikeassa paikassa? Ulkovalaisimien on kestettävä muun muassa kosteutta ja pakkasta. Laadukas valaisin on kestävä, pitkäikäinen ja energiatehokas.

Helmikuussa Liiverin alueen yhdistyksillä oli mahdollisuus osallistua kisaan, jossa kolme parasta voitti ammattilaisen tekemän ulkovalaistussuunnitelman. Ehdotuksia saapui määräaikaan mennessä kahdeksan. Voittajat valitsi raati, johon kuului yhdistyksen yhteyshenkilö kustakin Liiverin toiminta-alueen kunnasta eli Kiki Mattila Seinäjoen kaupungilta, Pasi Laasala Ilmajoen kunnasta ja Mika Mäntykoski Kurikan kaupungilta.

0 kommenttia
16.05.2018

Näin saat nuoret koukkuun

  • 0

Liiverin nuorisojaosto kokoontuu säännöllisesti päättämään muun muassa nuoria koskevista hankehakemuksista.

Useimmissa yhdistyksissä painitaan saman ongelman parissa: miten saada nuoria mukaan toimintaan. Uusi sukupolvi tuo yhdistykseen energiaa, ideoita ja tuoreita näkökulmia, mutta heidän löytäminen ei onnistu vanhoilla tavoilla. Kokosimme yhteen vinkkejä, joilla nuoret saa innostumaan.

  1. Tehkää mukaan lähtemisestä helppoa. Mitä matalammaksi saatte kynnyksen, sen parempi. Varmistakaa, että yhdistyksenne löytyy netistä ja tiedot ovat ajantasalla. Tuokaa monipuolisesti esiin tapoja, joilla toimintaan voi osallistua. Kertokaa yhdistyksestänne avoimesti omilla kasvoillanne. Toimintaan perehtymisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ilman yhteydenottoja.
  1. Älkää vaatiko liikaa. Yhdistystoiminta ei saa tuntua painolta jalassa, eikä nykyään välttämättä haluta sitoutua vapaaehtoistyöhön pitkäksi aikaa. Tarjotkaa nuorille ilmaisia tapoja kokeilla ja osallistua yhdistyksen toimintaan pop up -tyylisesti.  
  1. Lisää toimintaa. Moniko haluaa uhrata arvokasta vapaa-aikaansa istumalla kokouksissa? Paras tapa saada nuoria mukaan, on järjestää toimintaa, joka on nuorten itsensä ideoimaa. 
  1. Olkaa ketteriä. Jos saatte nuorilta ideoita, toimikaa nopeasti. Kärsimättömyys ei johdu iästä, sillä ensi syksynä innostunut nuori saattaa opiskella jo muualla.
  1. Antakaa valtaa. Motivaatiota nostaa se, jos nuoret pääsevät oikeasti vaikuttamaan yhdistyksen asioihin. Vallan luovuttaminen saattaa pelottaa, mutta se kannattaa. Antamalla valtaa osoitatte, että arvostatte nuoria ja heidän mielipiteitään.  
  1. Perustakaa nuorisojaosto. Tai mieluummin: perustakaa uuden ideoinnin toimikunta. Näin nuoret pääsevät vaikuttamaan, ja he voivat tuntea olevansa mukana yhdistyksen toiminnan kehittämisessä. Nuoruuteen on sisäänrakennettu kyky kyseenalaistaa, mikä on toiminnan uudistamisen kannalta arvokasta.
  1. Palkitkaa rekrytoinneista. Keksikää tapa palkita nuoria, jos he saavat uusia nuoria innostettua mukaan. Kannustimen ei tarvitse olla iso, mutta jo sen olemassaolo on selkeä viesti. Tehkää rekrytoinnista mahdollisimman helppoa tiivistämällä jäsenyyden edut muutamalle ranskalaiselle viivalle.
  1. Perehdyttäkää kunnolla. Yhdistystoimintakin joutuu kilpailemaan ihmisten vapaa-ajasta. Kun nuori on osoittanut kiinnostuksensa, kannattaa jatko hoitaa kunnolla. Miettikää, miten perehdytätte uudet jäsenet. Tutustuttakaa ihmiset toisiinsa ja nimetkää tarvittaessa kullekin oma tukihenkilö.
  1. Unohtakaa jargoni. Mikään ei karkota nuoria yhtä tehokkaasti kuin tylsä viestintä. Ketään ei kiinnosta yhdistyksenne kokoukset, strategiat ja raportit. Sen sijaan kannattaa kertoa inspiroivia tarinoita siitä, miksi yhdistyksenne on olemassa ja mihin vaikutatte. Erityisen hyvin toimii viesti, joka lähtee nuorelta nuorelle. Ja muistakaa, antakaa nuorten viedä viestiä omalla tyylillään.
  1. Some-näkyvyys kuntoon. Aktiivinen läsnäolo somessa lisää todennäköisyyttä, että potentiaaliset nuoret kuulevat teistä. Se myös parantaa olennaisesti toiminnan avoimuutta. Varmistakaa, että yhdistyksen tapahtumat löytyvät somesta. Esimerkiksi Facebookin kautta tieto kiinnostavista tapahtumista leviää nopeasti. Tosin kannattaa huomioida, että aivan nuoria ei Facebookista tavoita. Instagram, Snapchat ja Youtube voivat toimia paremmin alle 18-vuotiaiden keskuudessa.

Joku voi silti väittää, että nuoret ja vapaaehtoistyö ovat mahdoton yhtälö. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Todellisuudessa nuoret suomalaiset kertovat osallistumattomuuden perusteeksi sen, etteivät ole tulleet ajatelleeksi koko asiaa. Vain yhtä sadasta ei vapaaehtoistyö kiinnosta ollenkaan! Rekrytointien kannalta tämä on erittäin hyvä asia. Ydinkysymykseksi nouseekin, miten nuoret saataisiin huomaamaan vapaaehtoistoiminnan lukuisat muodot? Sitä sopii miettiä vaikka jo seuraavassa yhdistyksen kokouksessa.  

Lähteet: Suomen kotiseutuliitto & kansalaisyhteiskunta.fi

0 kommenttia
23.02.2018

Unelmien hinta

  • 0

Koskenkorvan kylässä sijaitsee ainutlaatuinen maatila, jonka henkeä ei voi selittää, se täytyy itse kokea. Voimavaratila Toiska on isäntä Keijo Viertoman leikkikenttä, jossa voi kokeilla mahdottomiakin ideoita. Riskinotto vaatii kuitenkin pokkaa. Vahva visio vie pitkälle, mutta unelmilla on aina myös hintansa.

Parin tunnin haastattelun lomassa Keijo ehtii sopia ohjaajien kanssa kyydityksistä, ideoida päivän ruokalistan, lainata peräkärryä, kiitellä puukuorman tuojaa, antaa troppia piipahtamaan tulleelle sukulaiselle sekä vastata puhelimeen kolme kertaa.

- Joo kyllä paineensietokyvyn pitää olla kunnossa, hän toteaa.

Keijo on ihmistyyppiä, jolla tuntuu olevan aina monta rautaa tulessa. Samalla kun edellisiä ideoita toteutetaan, raksuttavat seuraavat jo mielessä. Keijon puolison Tiinan kotitilalle perustettu Toiska onkin nykyään paljon muutakin kuin perhekoti.

- Lastensuojelupalveluiden lisäksi tarjoamme kuntoutus- ja päivätoimintaa erityisryhmille. Työyhteisöille järjestetään koulutuksia. Asiakasryhmiä varten on remontoitu kokouspaikka vanhaan navettaan. Kesällä avautuvat majoitustilat. Lisäksi tilalla pyörii täydenpalvelun hevostalli maneeseineen, Keijo luettelee.

Tee sitä missä olet hyvä

Luovakaan ihminen ei yleensä synny valmis visio päässä. Alussa Toiskan yritysideaa kypsyteltiin pitkään.

- Meillä oli Tiinan kanssa vain epämääräinen palo johonkin asiaan, joka etsi muotoaan. Huomasimme, että kun meillä kävi vieraita, he lähtivät isommalla energialla kuin tulivat.

Mielessä pyöriteltiin ajatusta muun muassa maatilamatkailuyrityksestä.

- Puolimatkankrouvi kuitenkin unohtui, kun eräässä koulutuksessa kehotettiin tekemään sitä, mitä parhaiten osaa. Meillä oli molemmilla kokemusta lastensuojelusta, ja olin jo aikaisemmin tuonut nuoria päiväksi tontille hommiin.

Kun Keijo ja Tiina sitten hieman epäröiden esittelivät muille ideaa perhekodista, saivat he valtavasti kannustusta.

- Sanottiin, että mitä te vielä mietitte, Keijo muistelee.

Hevostyttö

Luonto ja eläimet ovat olleet merkittävä osa perhekodin arkea aina. Hevonen saapui Toiskaan samana päivänä ensimmäisen nuoren kanssa.

- Hän oli hevostyttö, ja ajattelin että pitää jotain tekemistä keksiä. Siitä alkoi se reissu, Keijo nauraa.

Vasta paljon myöhemmin Keijo ja Tiina törmäsivät termiin green care, joka tarkoittaa luontoon liittyvää kuntoutus- ja hyvinvointitoimintaa.

- Samalla oivalsimme, että ai tällä mitä me teemme, on nimikin.

Sittemmin Keijo ja Tiina ovat tehneet pioneerin työtä toiminnan tunnetuksi tekemisen eteen ja heidän ajatuksiaan on kuunneltu tarkalla korvalla ministeriöitä myöten.

Uupumuksen rajat

Green care alan pioneerina toimiminen on tarkoittanut sitä, että Keijo ja Tiina ovat joutuneet usein kulkemaan kohti tuntematonta. Oman näkemyksen toteuttaminen vaatii riskinottoa ja toisinaan isojakin investointeja. Työntekijöitä Toiskassa on kuusi, vaikka asiakaspaikkojen puolesta he pärjäisivät edelleen kahden.

- Tunnistan kyllä oman uupumukseni rajat. Erityisesti se kuormittaa, jos koen, että asiat ovat tilapäisesti poissa hallinnasta.

Tietty hallitsemattomuus liittyy puolestaan olennaisesti kaikkeen kehittämiseen, eikä yllätyksiltäkään voi välttyä.

- Se on kehittymisen hinta, mutta sitkun-elämä ei sovi meille. Eipä sitten tarvitse istua kiikkustuolissa ja miettiä, että olis pitänyt.

Älä anna maailman normittaa

Mutta mistä sitten tietää, mitä polkua kannattaa lähteä seuraamaan.

- Ratkaisevinta on oma vahva usko. Joskus se on kalliskin tie. Meillä kesti yhdeksän vuotta, että ostajat alkoivat uskoa hevosavusteiseen kuntoutustoimintaan.

Hyviä ideoita taas syntyy Keijon mukaan vain, jos saa itsensä stressittömään tilaan.

- Ainoastaan silloin pääsee kiinni asenteesta, että jos kaikki mahdollinen on jo kokeiltu, sitten kokeillaan mahdotonta. Maailma normittaa meitä liikaa. Se tekee meidät ikääntyneeksi ja vakavaksi.

Innovaatioiden keskiössä

Viimeisen kuuden vuoden aikana Keijo on päässyt arvioimaan myös satojen muiden ihmisten ideoita roolissaan Liiverin puheenjohtajana. Hankemaailmassa Keijoa harmittaa eniten se, että järjestelmä ei jätä luovuudelle riittävästi tilaa.

- Liiverin etuna on, että hallitukseen ja työntekijöiksi on saatu rohkeita ihmisiä. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että Leader-toimintaa ei ole tarkoitettu toimivien juttujen ylläpitoa vaan uusia avauksia varten. Silloin myös hanketta valmistelevan henkilökunnan ja sitä arvioivan hallituksen mielen on oltava avoinna. 

Nyt vuodet puheenjohtajana ovat täynnä. Pestinsä Keijo jättää haikein mielin, sillä Liiveristä on tullut merkittävä osa elämää.

- Jokainen voi ajatella innovaatioista mitä haluaa. Minä ajattelen niin, että olen innovaation keskiössä kun olen Liiverissä, sillä olen jatkuvasti uusien ja erilaisten ajatusten ja ajattelijoiden äärellä. Sehän jos joku rikastuttaa elämää.

Kiitollinen matkasta

Hyvä puoli luottamustehtävän poisjäämisessä on vapautuva aika. Sitä tarvitaan, sillä yrittäjällä riittää kuormaa muutenkin. Reilu vuosi sitten Toiskassa päätettiin, että tällaisenaan toimintaa ei enää jatketa.

- Jos on 25 vuotta ollut 24 tuntia vuorokaudessa vastuussa muista, tarvitsee iän myötä väkisinkin lisää palautumisaikaa. Varsinkin jos uskaltaa kuunnella itseään.

Lopettamisen sijasta Toiskassa päätettiin kuitenkin investoida lisää. Nyt nuortentalon laajennusosa on harjassa ja sisällä tehdään viimeistelytöitä.

- Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska toisesta polvesta löytyi haluja jatkaa.

Jos Tiina ja Keijo olisivat etukäteen tienneet millaista arki voi toisinaan olla perhekodissa, olisi se voinut jäädä perustamatta.

- Mutta nyt kun taaksepäin katsoo, niin en minä tiedä kenellä on ollut tällainen seikkailu, kuin meillä. Kyllä minä olen kiitollinen tästä matkasta. Tulee tunne, että vitsit tämä elämä on ollut elämisen arvoista. Ihan hyvä kuitenkin, ettei kaikkia sattumuksia ole tiennyt etukäteen, hän nauraa. 

 

Kuva: Petri Olli

  • Teksti: Sonja Pitkäjärvi 
0 kommenttia
22.02.2018

5 syytä miksi talkootyön teko kannattaa

  • 0

Liiverin hankkeet liikuttivat ihmisiä viime vuonna yli 10 000 kökkätunnin edestä. Taloudellisten vaikutusten lisäksi vapaaehtoistoiminta vaikuttaa ihmisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Listasimme viisi tutkittua syytä, miksi kökkä kannattaa. 

1. Se pidentää ikää. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vapaaehtoistyön tekeminen ennustaa pidempää elinikää. Muun muassa verenpaineen lasku on vapaaehtoisilla samaa kokoluokkaa kuin ihmisillä, jotka aloittavat säännöllisen liikunnan tai tekevät muutoksia ruokavalioonsa. Fyysisessä talkootyössä kohenee myös kunto. 

2. Se lisää menestystä työelämässä. Hyvän tekemisen lisäksi vapaaehtoistyö on keino kehittää taitoja, verkostoja ja kohentaa mahdollisuuksiaan työelämässä. Vapaaehtoistyö voi tutkitusti auttaa muun muassa uuden työpaikan saamisessa.  

3. Se on vastalääkettä työn aiheuttamaan stressiin. Sveitsiläisen tutkimuksen mukaan ne ihmiset, jotka tekivät vapaaehtoistyötä, kertoivat työuupumuksen ja stressin vähentyneen. Vapaaehtoistyön tekeminen myös lisää tunnetta, että aikaa on enemmän.

4. Se vähentää yksinäisyyttä ja masennusta. Laajassa brittitutkimuksessa selvisi, että erityisesti keski-iässä ja vanhempana tehty vapaaehtoistyö on yhteydessä hyvään mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Vapaaehtoistyön tekeminen antaa myös uudenlaista merkityksellisyyden tunnetta elämään.

5. Se tekee onnelliseksi. Suomalaistutkimus osoitti, että mitä enemmän ihmiset tekivät vapaaehtoistyötä, sitä onnellisempia he olivat. Vapaaehtoistyö vahvistaa muun muassa empatiakykyä ja sosiaalisia siteitä. Ennen kaikkea se saa hymyn huulille ja tuo hyvän mielen myös tekijälleen.  

Kaksi tuntia viikossa riittää! Positiiviset terveysvaikutukset saavutetaan jo kahdella vapaaehtoistyötunnilla viikossa. Mihin kökkään sinä voisit osallistua vaikka jo ensi viikonloppuna?

Seinäjoella, Ilmajoella ja Jalasjärvellä on valtavasti yhdistyksiä, joiden kautta löytyy sopivaa tekemistä jokaiselle. Jo pelkästään Liiverin hankkeita on toteuttanut 300 alueen yhdistystä. Kökkätyö lisää aina ympäristön elinvoimaa. 

0 kommenttia
22.02.2018

Yksi kuva summaa mitä vuodessa saatiin aikaan

  • 0

Yhä useampi haluaa vaikuttaa itse oman kotiseutunsa asioihin. Jo kolme neljästä Liiverin hanketoteuttajasta on uusi toimija. Nämä ja muut vuoden 2017 avainluvut selviää yhdestä kuvasta.

Liiverin vuosi

0 kommenttia
« Edelliset 10
Ota yhteyttä Tilaa uutiskirje