Koskenkorvan kylässä sijaitsee ainutlaatuinen maatila, jonka henkeä ei voi selittää, se täytyy itse kokea. Voimavaratila Toiska on isäntä Keijo Viertoman leikkikenttä, jossa voi kokeilla mahdottomiakin ideoita. Riskinotto vaatii kuitenkin pokkaa. Vahva visio vie pitkälle, mutta unelmilla on aina myös hintansa.
Parin tunnin haastattelun lomassa Keijo ehtii sopia ohjaajien kanssa kyydityksistä, ideoida päivän ruokalistan, lainata peräkärryä, kiitellä puukuorman tuojaa, antaa troppia piipahtamaan tulleelle sukulaiselle sekä vastata puhelimeen kolme kertaa.
– Joo kyllä paineensietokyvyn pitää olla kunnossa, hän toteaa.
Keijo on ihmistyyppiä, jolla tuntuu olevan aina monta rautaa tulessa. Samalla kun edellisiä ideoita toteutetaan, raksuttavat seuraavat jo mielessä. Keijon puolison Tiinan kotitilalle perustettu Toiska onkin nykyään paljon muutakin kuin perhekoti.
– Lastensuojelupalveluiden lisäksi tarjoamme kuntoutus- ja päivätoimintaa erityisryhmille. Työyhteisöille järjestetään koulutuksia. Asiakasryhmiä varten on remontoitu kokouspaikka vanhaan navettaan. Kesällä avautuvat majoitustilat. Lisäksi tilalla pyörii täydenpalvelun hevostalli maneeseineen, Keijo luettelee.
Tee sitä missä olet hyvä
Luovakaan ihminen ei yleensä synny valmis visio päässä. Alussa Toiskan yritysideaa kypsyteltiin pitkään.
– Meillä oli Tiinan kanssa vain epämääräinen palo johonkin asiaan, joka etsi muotoaan. Huomasimme, että kun meillä kävi vieraita, he lähtivät isommalla energialla kuin tulivat.
Mielessä pyöriteltiin ajatusta muun muassa maatilamatkailuyrityksestä.
– Puolimatkankrouvi kuitenkin unohtui, kun eräässä koulutuksessa kehotettiin tekemään sitä, mitä parhaiten osaa. Meillä oli molemmilla kokemusta lastensuojelusta, ja olin jo aikaisemmin tuonut nuoria päiväksi tontille hommiin.
Kun Keijo ja Tiina sitten hieman epäröiden esittelivät muille ideaa perhekodista, saivat he valtavasti kannustusta.
– Sanottiin, että mitä te vielä mietitte, Keijo muistelee.
Hevostyttö
Luonto ja eläimet ovat olleet merkittävä osa perhekodin arkea aina. Hevonen saapui Toiskaan samana päivänä ensimmäisen nuoren kanssa.
– Hän oli hevostyttö, ja ajattelin että pitää jotain tekemistä keksiä. Siitä alkoi se reissu, Keijo nauraa.
Vasta paljon myöhemmin Keijo ja Tiina törmäsivät termiin green care, joka tarkoittaa luontoon liittyvää kuntoutus- ja hyvinvointitoimintaa.
– Samalla oivalsimme, että ai tällä mitä me teemme, on nimikin.
Sittemmin Keijo ja Tiina ovat tehneet pioneerin työtä toiminnan tunnetuksi tekemisen eteen ja heidän ajatuksiaan on kuunneltu tarkalla korvalla ministeriöitä myöten.
Uupumuksen rajat
Green care alan pioneerina toimiminen on tarkoittanut sitä, että Keijo ja Tiina ovat joutuneet usein kulkemaan kohti tuntematonta. Oman näkemyksen toteuttaminen vaatii riskinottoa ja toisinaan isojakin investointeja. Työntekijöitä Toiskassa on kuusi, vaikka asiakaspaikkojen puolesta he pärjäisivät edelleen kahden.
– Tunnistan kyllä oman uupumukseni rajat. Erityisesti se kuormittaa, jos koen, että asiat ovat tilapäisesti poissa hallinnasta.
Tietty hallitsemattomuus liittyy puolestaan olennaisesti kaikkeen kehittämiseen, eikä yllätyksiltäkään voi välttyä.
– Se on kehittymisen hinta, mutta sitkun-elämä ei sovi meille. Eipä sitten tarvitse istua kiikkustuolissa ja miettiä, että olis pitänyt.
Älä anna maailman normittaa
Mutta mistä sitten tietää, mitä polkua kannattaa lähteä seuraamaan.
– Ratkaisevinta on oma vahva usko. Joskus se on kalliskin tie. Meillä kesti yhdeksän vuotta, että ostajat alkoivat uskoa hevosavusteiseen kuntoutustoimintaan.
Hyviä ideoita taas syntyy Keijon mukaan vain, jos saa itsensä stressittömään tilaan.
– Ainoastaan silloin pääsee kiinni asenteesta, että jos kaikki mahdollinen on jo kokeiltu, sitten kokeillaan mahdotonta. Maailma normittaa meitä liikaa. Se tekee meidät ikääntyneeksi ja vakavaksi.
Innovaatioiden keskiössä
Viimeisen kuuden vuoden aikana Keijo on päässyt arvioimaan myös satojen muiden ihmisten ideoita roolissaan Liiverin puheenjohtajana. Hankemaailmassa Keijoa harmittaa eniten se, että järjestelmä ei jätä luovuudelle riittävästi tilaa.
– Liiverin etuna on, että hallitukseen ja työntekijöiksi on saatu rohkeita ihmisiä. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että Leader-toimintaa ei ole tarkoitettu toimivien juttujen ylläpitoa vaan uusia avauksia varten. Silloin myös hanketta valmistelevan henkilökunnan ja sitä arvioivan hallituksen mielen on oltava avoinna.
Nyt vuodet puheenjohtajana ovat täynnä. Pestinsä Keijo jättää haikein mielin, sillä Liiveristä on tullut merkittävä osa elämää.
– Jokainen voi ajatella innovaatioista mitä haluaa. Minä ajattelen niin, että olen innovaation keskiössä kun olen Liiverissä, sillä olen jatkuvasti uusien ja erilaisten ajatusten ja ajattelijoiden äärellä. Sehän jos joku rikastuttaa elämää.
Kiitollinen matkasta
Hyvä puoli luottamustehtävän poisjäämisessä on vapautuva aika. Sitä tarvitaan, sillä yrittäjällä riittää kuormaa muutenkin. Reilu vuosi sitten Toiskassa päätettiin, että tällaisenaan toimintaa ei enää jatketa.
– Jos on 25 vuotta ollut 24 tuntia vuorokaudessa vastuussa muista, tarvitsee iän myötä väkisinkin lisää palautumisaikaa. Varsinkin jos uskaltaa kuunnella itseään.
Lopettamisen sijasta Toiskassa päätettiin kuitenkin investoida lisää. Nyt nuortentalon laajennusosa on harjassa ja sisällä tehdään viimeistelytöitä.
– Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska toisesta polvesta löytyi haluja jatkaa.
Jos Tiina ja Keijo olisivat etukäteen tienneet millaista arki voi toisinaan olla perhekodissa, olisi se voinut jäädä perustamatta.
– Mutta nyt kun taaksepäin katsoo, niin en minä tiedä kenellä on ollut tällainen seikkailu, kuin meillä. Kyllä minä olen kiitollinen tästä matkasta. Tulee tunne, että vitsit tämä elämä on ollut elämisen arvoista. Ihan hyvä kuitenkin, ettei kaikkia sattumuksia ole tiennyt etukäteen, hän nauraa.
Kuva: Petri Olli
- Teksti: Sonja Pitkäjärvi