EKOTEKOJA YHDESSÄ
Yhteisöt ovat avainasemassa ilmaston ja ympäristön hyvinvoinnin edistämisessä. Kun kestäviä tekoja tehdään yhdessä, niistä tulee osa arkea – ja samalla helpotetaan omaa toimintaa.
Ekoteko ei ole vain luonnon hyväksi tehty valinta, vaan usein se myös säästää aikaa, rahaa ja vaivaa. Esimerkiksi nurmikon muuttaminen kukkaniityksi ei ainoastaan edistä pölyttäjien elinolosuhteita, vaan vähentää myös ruohonleikkuun tarvetta. Kylätalon lämmitysjärjestelmän uusiminen taas voi pienentää kustannuksia ja vähentää huoltotyötä.
Ekoteko on siis hyväksi ympäristölle ja samalla käytännöllinen – sellainen, joka tuo konkreettista hyötyä yhteisölle. Siksi yhteisöjen kannattaa tarttua toimeen juuri nyt.
Tälle sivulle tuotetaan materiaaleja Ekotekoja yhdessä -hankkeen aikana, joten sivut kasvavat koko ajan. Mistä sinä haluaisit lisätietoja tai mitä teeman asiaa haluaisitte kehittää yhteisössänne? Tiedätkö hyvän esimerkin, joka olisi hyvä lisätä sivulle? Ole yhteydessä Sannaan.
Valitse sinua kiinnostava teema tai selaa sivua alaspäin
YHTEISÖN EKOTEOT
Kylät ja yhteisöt voivat olla kestävän kehityksen suunnannäyttäjiä. Yhteisön omat ratkaisut vaikuttavat suoraan arkeen – ja kun niitä toteutetaan yhdessä, niiden vaikutus ja hyödyt moninkertaistuvat. Yhteisön ekoteko voi tehdä tapahtuman järjestämisestä sujuvampaa, tilojen ylläpidosta helpompaa ja osallistumisesta houkuttelevampaa.
Tapahtuman järjestäminen ekologisesti
Ekologisen tapahtuman järjestäminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kertakäyttöisten astioiden sijaan käytetään kestoposliineja, tai että osallistujia ohjataan tulemaan kimppakyydeillä. Tämä vähentää jätteitä ja liikenteen päästöjä, mutta samalla tekee tapahtumasta järjestäjälle helpomman ja edullisemman.
Jätteiden lajittelu
Jätteiden lajittelu on tärkeää, jotta materiaalit pysyvät kierrossa. Mitä enemmän tuotteiden valmistuksessa käytetään kierrätysmateriaalia, sitä vähemmän neitseellisiä raaka-aineita ja energiaa tarvitaan. Tämä tarkoittaa pienempää rasitusta ympäristölle. Lajittelu säästää myös rahaa, koska lajitellun jäteastian tyhjennys on kiinteistölle edullisempaa kuin sekajäteastian.
Tavaralainaamot
Tavaroiden yhteiskäyttö ja välinelainaamot tuovat yhteisön jäsenille tarpeellisia välineitä ilman, että jokaisen tarvitsee ostaa kaikkea itse. Tämä säästää rahaa ja vähentää säilytystarvetta. Kierrätystapahtumat tai korjauspajat voivat paitsi vähentää jätettä, myös vahvistaa yhteisöllisyyttä – samalla kun ne tarjoavat mahdollisuuden oppia uusia taitoja.
Leader-rahoituksella on jo toteutettu useita tällaisia hankkeita: on rakennettu yhteisöllisiä kierrätyspisteitä, perustettu välinelainaamoja, kehitetty ympäristöystävällisiä tapahtumakonsepteja ja järjestetty ekologiseen arkeen liittyviä koulutuksia. Jokainen teko tuo mukanaan jotain konkreettista – toimivampaa arkea, uusia tapoja toimia ja usein myös taloudellista hyötyä.
YHTEISÖTALON EKOTEOT
Kylätalo ja muut yhteisötilat ovat monen toiminnan sydän. Kun tilat ovat energiatehokkaita ja helppokäyttöisiä, ne houkuttelevat enemmän käyttäjiä – ja samalla säästetään resursseja.
Energiainvestoinnit
Energiatehokkuusinvestoinnit, kuten lämpöpumput, aurinkopaneelit ja parempi eristys, pienentävät sähkölaskua ja parantavat tilojen käytettävyyttä. Kun valaistus päivitetään LED-valoihin, tilasta tulee viihtyisämpi ja samalla kestävämpi. Näillä teoilla säästetään selvää rahaa, ja ne tekevät yhteisötalosta modernimman ja houkuttelevamman.
Helpotusta älylukoilla
Älylukot helpottavat tilojen hallintaa ja mahdollistavat joustavamman käytön. Varauskalenteri voi pyöriä netissä, eikä avainten siirtelystä tarvitse enää huolehtia. Kun tilojen käyttö helpottuu, ne voivat palvella laajempaa joukkoa – esimerkiksi etätyöpisteinä tai harrastustiloina. Lisääntynyt käyttö tuo myös lisätuloja ylläpitoon ja auttaa pitämään tilat elinvoimaisina.
Kuntokartoitukset
Kuntokartoitukset parantavat tilojen käyttömahdollisuuksia ja vuokrattavuutta, koska kuntotarkastettu tila on turvallisempi ja houkuttelevampi käyttäjille ja vuokraajille. Tällöin myös tilojen markkinointi esimerkiksi juhla- ja kokoustiloina on helpompaa. Kuntokartoitusten avulla ongelmat havaitaan ajoissa ja voidaan korjata halvemmalla.
PIHAN JA YMPÄRISTÖN EKOTEOT
Luonto alkaa kylän pihasta. Yhteisön lähiympäristö on tärkeä osa maisemaa, yhteistä viihtyvyyttä ja luonnon hyvinvointia. Ympäristöstä pidetään yhdessä huolta ja sillä voidaan tuoda esiin kylän omaleimaisuutta.
Lähiliikunta ja -matkailu
Matkailu ja liikkuminen omalla lähialueella tukee kylien elinvoimaisuutta ja tarjoaa taloudellista hyötyä muun muassa työpaikkojen ja kasvaneiden verotulojen muodossa. Lähimatkailu hillitsee myös ilmastonmuutosta, koska syntyvien päästöjen määrä on pienempi kuin kauemmas matkustettaessa.
Niityt
Kun nurmialue muutetaan kukkaniityksi, syntyy sekä hyötyä että kauneutta: leikkuutarve vähenee ja alue alkaa elää vuodenaikojen mukana. Perinnebiotooppien – kuten vanhojen niittyjen tai hakamaiden – kunnostus voi lisätä kylän vetovoimaa ja houkutella esimerkiksi retkeilijöitä tai luontokoulutoimintaa.
Pienet teot
Yhteisön pihaan voi rakentaa hyönteishotelleja, linnunpönttöjä tai sadevettä hyödyntäviä ratkaisuja kasteluun. Ne ovat pieniä tekoja, joista syntyy iso vaikutus – ja samalla ne kertovat kylän arvoista ulospäin.
Vieraslajien torjunta kylällä
Vieraslajitalkoot, kuten kurtturuusun tai jättipalsamin torjunta, ovat konkreettinen tapa vaikuttaa paikalliseen luontoon. Ne parantavat alueen luonnon monimuotoisuutta ja voivat houkutella mukaan eri-ikäisiä kyläläisiä. Yhteistyö lisää yhteenkuuluvuutta ja tekee kylästä siistimmän.
Vieraslajilla tarkoitetaan eliötä, joka on siirtynyt uudelle alueelle ihmisen tahallisen tai tahattoman toiminnan seurauksena. Yleensä uudelle alueelle siirtyneet lajit sopeutuvat huonosti eivätkä aiheuta mitään haittaa. Joskus eliö saattaa kuitenkin menestyä niin hyvin, että sen kanta kasvaa liian suureksi, ja se alkaa syrjäyttää muita lajeja. Tällaisia lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.
Vieraslajeja torjutaan, koska ne aiheuttavat merkittävää haittaa paitsi luonnolle myös ihmisten terveydelle. Vieraslajit vähentävät luonnon monimuotoisuutta, koska ne syrjäyttävät kotoperäisiä lajeja ylivertaisen kilpailukykynsä ansiosta. Jotkin lajit, kuten jättiputket, muodostavat ihmisille terveysriskin aiheuttamalla allergia- ja iho-oireita. Valtoimenaan tienvarsilla rehottavat kasvit voivat olla myös turvallisuusriski liikenteelle heikentyneen näkyvyyden takia. Vieraslajit saattavat niin ikään levittää tauteja. Terveydellisen vahingon lisäksi ihmiset joutuvat kärsimään esteettisestä haitasta esimerkiksi järvien ja rantojen kasvaessa umpeen kukoistavan kasvillisuuden takia.
Vieraslajit haittaavat ihmisten elämää myös kansantaloudellisesta näkökulmasta. Niiden torjunta maksaa kunnille paljon, vaikka tarkoista summista ei vielä ole tutkimustietoa. Suomalaiselle yhteiskunnalle aiheutuvissa kuluissa puhutaan arvioiden mukaan sadoista miljoonista euroista vuodessa. Vieraslajit aiheuttavat huomattavia taloudellisia menetyksiä esimerkiksi maa-, metsä- ja kalataloudelle. Esimerkiksi komealupiini- ja jättipalsamikasvustot voivat aiheuttaa merkittävää haittaa metsänuudistukselle tukehduttaessaan puuntaimet alleen. Vieraslajeja on siis tärkeää torjua esimerkiksi talkoovoimin.
Komealupiini on esimerkki lajista, joka on sopeutunut Suomen olosuhteisiin erittäin hyvin. Se tuotiin Suomeen alun perin koriste- ja rehukasviksi 1800-luvulla. Komealupiini on tehokas leviämään, ja sen siemenet säilyvät itämiskykyisinä pitkään. Tämän takia sen hävittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä.
Tehokkaan leviämiskykynsä lisäksi komealupiinilla on kilpailuetu myös siksi, että sillä on kyky sitoa ilmakehän typpeä. Se siis käytännössä lannoittaa itse itseään. Kasvupaikka muuttuu vähitellen rehevämmäksi, eivätkä karujen paikkojen lajit ja niistä riippuvaiset hyönteiset enää menesty alueella. Komealupiini haittaa muita kasveja myös varjostamalla. Lisäksi se erittää myrkyllistä lupaniinia, joka heikentää kimalaisten lisääntymiskykyä. Komealupiinilla on siis luonnon monimuotoisuutta heikentävä vaikutus. Kasvi aiheuttaa haittaa myös ihmisille esimerkiksi metsänuudistuksen vaikeutumisen myötä komealupiinin tukehduttaessa puuntaimia alleen.
Suurempia komealupiinin esiintymiä hävitetään niittämällä ennen kuin siemenet ovat kypsyneet. Tämä tulee tehdä 2–4 kertaa kasvukauden aikana. Ensimmäinen niitto tehdään alkukesästä parhaaseen kukinta-aikaan ennen kuin siemenpalot ovat ehtineet muodostua. Mikäli siemenet ovat jo kypsyneet, niittoa ei kannata tehdä, etteivät siemenet leviä. Niittojätteet tulee kerätä pois ja hävittää huolellisesti kunnan/jäteyhtiön ohjeistuksen mukaan. Vaihtoehtoisesti ne voi myös kompostoida tai haravoida kasaan maatumaan. Peittämällä kasan pressulla voi varmistaa, etteivät kasvit jatka kasvamista. Pienet esiintymät kannattaa niittämisen sijaan kaivaa yksitellen juurineen ylös. Juurakon voi kuivattamisen jälkeen kompostoida. Jos kasvit ovat ehtineet muodostaa siemeniä, kukinnot ja muut kasvijätteet on hävitettävä laittamalla ne kaksinkertaisessa jätesäkissä polttokelpoiseen sekajätteeseen.
Lue lisää komealupiinista (avautuu uuteen ikkunaan)
Jättipalsami tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla. Se lisääntyy siementensä avulla hyvin tehokkaasti. Yksi yksilö voi tehdä jopa 4000 siementä, jotka se sinkoaa ympäristöönsä useiden metrien päähän. Siemenet säilyvät itämiskykyisinä maaperässä vain parin vuoden ajan, minkä takia jättipalsami onkin helposti hävitettävä kasvi.
Jättipalsami kilpailee tilasta, valosta ja ravinteista kotoperäisten lajien kanssa. Se houkuttelee pölyttäjiä suurilla kukillaan, mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisesti muiden lajien yksilöiden pölyttymiseen. Muiden lajien edustajien väheneminen tarkoittaa myös aiempaa vähemmän niistä riippuvaisia hyönteislajeja. Näin ollen jättipalsamin leviäminen heikentää luonnon monimuotoisuutta. Samoin kuin lupiini, myös jättipalsami haittaa metsänuudistusta tukehduttamalla puuntaimia alleen. Kasvilla on niin ikään yhteys myös eroosion eli maanpinnan kulumisen lisääntymiseen, koska jättipalsamin hento juuristo ei sido maaperää kunnolla paikoilleen.
Jättipalsamin torjunta tapahtuu niittämällä tai kitkemällä 2–3 kertaa kasvukauden aikana. Toimeen kannattaa ryhtyä heti alkukesästä ennen kukintaa ja siementen kypsymistä. Pienen kasvuston voi kitkeä kasvi kerrallaan, mutta isompi esiintymä on järkevämpi niittää. Niittojätteet tulee kerätä pois ja hävittää kunnan/jäteyhtiön ohjeistuksen mukaan. Alueen voi myös vaihtoehtoisesti antaa esimerkiksi lampaiden laidunnettavaksi. Jos jättipalsami on jo ehtinyt tehdä siemenet, kasvit irrotetaan maasta ja laitetaan latva edellä pussiin. Kun siemenet ovat pussissa eivätkä pääse leviämään, varren voi katkaista. Jättipalsamin kitkentä on helppoa, koska sen juuristo irtoaa helposti maasta, eikä erityisiä suojavarusteitakaan tarvita. Tämän takia jättipalsamin torjunta sopiikin erityisen hyvin toteutettavaksi talkootyönä.
Lue lisää jättipalsamista (avautuu uuteen ikkunaan)
Suomessa kurtturuusu alkoi levitä 1900-luvun alkupuolella. Se karkasi pihoilta ja puutarhoista luontoon, minkä takia edelleenkin suurin osa kurtturuusun kasvupaikoista sijaitsee taajamissa ja haja-asutusalueilla. Laji lisääntyy sekä siemenistä että kasvullisesti muun muassa juurakon palasista. Kurtturuusu levittäytyy maavarsistonsa avulla niin laajalle kuin maaperän laatu antaa myöten. Laji on erittäin hyvin sopeutunut myös vesilevintään.
Tehokkaan leviämisensä ansiosta kurtturuusu pystyy muuttamaan avoimia hiekkarantoja läpäisemättömiksi tiheiköiksi. Tällöin se syrjäyttää alkuperäisen merenrantalajiston muine kasveineen ja hyönteisineen. Näin ollen kurtturuusu vähentää luonnon monimuotoisuutta. Kurtturuusu voi myös aiheuttaa merkittäviä muutoksia maaperän ravinnetasapainossa sekä mikrobiyhteisöjen rakenteessa. Lisäksi rantojen virkistyskäyttö kärsii umpeenkasvun takia.
Kurtturuusun hävittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, koska se ei yleensä onnistu ensimmäisellä kerralla. Käsiteltävällä kasvupaikalla tuleekin tehdä seurantaa ja jälkihoitoa tulevinakin vuosina, kunnes laji on varmasti saatu hävitettyä. Ensimmäinen hävityskeino on juurineen poisto. Pienimmät yksilöt saa kiskottua käsin ylös, mutta suurempien yksilöiden kanssa tarvitaan työkaluja. Ruusupensas leikataan oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas, minkä jälkeen juurakko yritetään saada kokonaisena pois. Torjuntajätteet pitää kerätä pois ja hävittää kunnan/jäteyhtiön ohjeistuksen mukaan. Toinen vaihtoehto on näivettäminen. Siinä ruusupensas leikataan noin 20–30 cm korkuisiksi tapeiksi, joihin kasvavia versoja nypitään käsin irti vähintään 1–2 kertaa kesässä parin vuoden ajan. Kolmas tapa on peittäminen. Ruusukasvusto leikataan alas ja peitetään maahan kiinnitettävällä pressulla. Pressun annetaan olla paikallaan 2–3 vuotta.
Lue lisää kurtturuususta (avautuu uuteen ikkunaan)
Jättiputkiryhmä sisältää kolme lajia: kaukasian-, persian- ja armenianjättiputket. Jättiputket tuotiin Suomeen alun perin puutarhakasveiksi ison kokonsa ja näyttävän kukintonsa vuoksi. Tämä vieraslaji kestää hyvin pohjoisia olosuhteita, minkä takia se onkin levinnyt lähes koko maahan. Jättiputki lisääntyy siementen avulla. Yksi yksilö pystyy tuottamaan noin 20 000 siementä, jotka säilyvät itämiskykyisinä maaperässä useita vuosia. Tämän takia kasvuston hävittämiseksi ei useimmiten riitäkään yksi kerta, vaan torjuntaa on jatkettava usean vuoden ajan.
Jättiputket kasvavat hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, kuten pelloilla, metsissä ja rannoilla. Ne pystyvät muodostamaan laajoja tiheitä kasvustoja, jotka peittävät alleen kaiken muun. Jättiputket vähentävät siksi luonnon monimuotoisuutta ja yksipuolistavat maisemaa. Myös ihmiset kärsivät allergia- ja iho-oireita aiheuttavista jättiputkikasvustoista, jotka voivat estää alueen virkistyskäytön, kuten kalastuksen ja ulkoilun. Tontin valloittanut jättiputki alentaa myös kiinteistön ja maan arvoa.
Jättiputkien hävittämiseen kannattaa ryhtyä jo toukokuun alkupuolella kasvien ollessa vielä pieniä. Yksittäisiä yksilöitä voi torjua katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä tai kaivamalla juuri kokonaan irti maasta. Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia voi poistaa käsin kitkemällä. Jättiputkia voi myös niittää, mutta se on turvallisinta tehdä, kun kasvusto on matalaa. Niittämisen jälkeen pienehkön kasvuston voi peittää paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla. Peittäminen näivettää kasvit ja estää uusien siementen itämisen. Jättiputkia sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen hävittämisessä täytyy olla huolellinen. Lisääntymiskyvyttömät kasvin osat, kuten lehdet, voi kompostoida, mutta siemenet ja niitä sisältävät kukinnot täytyy hävittää kunnan/jäteyhtiön ohjeistuksen mukaan. Laajoja esiintymiä voidaan hävittää torjunta-aineilla. Tämä olisi hyvä tehdä alkukesästä kasvien ollessa pieniä. Torjunta-aineita ei tule kuitenkaan käyttää vesistöjen tai lasten leikkipaikkojen läheisyydessä, ja aineen on hyvä olla luonnossa hajoava ja ympäristöystävällinen.
Lue lisää jättiputkista (avautuu uuteen ikkunaan)
Jalasjärvi
Kurikan kaupunki tuo 16.6.2025 jätelavat vieraslajeja varten kaupungin teknisen osaston varaston etupihalle osoitteeseen Keskustie 56. Lavoille saa viedä vieraslajijätettä maksutta. Kasvimateriaalin tulee olla pakattuna tiiviisti kaksinkertaiseen jätesäkkiin. Kurikan luontoyhdistys ry toimittaa yhteistyössä kaupungin kanssa jätesäkkejä Jalasjärven kirjastoon, josta niitä voi käydä vapaasti hakemassa.
Pieniä määriä vieraslajeja voi laittaa tiiviisti pakattuna muovipussissa kodin poltettavan jätteen astiaan. Enintään 2 m³ vieraslajijätettä voi toimittaa jäteasemalle, jossa se otetaan vastaan maksullisena. Tätä suuremmat erät on vietävä jätehuoltokeskukseen, jolloin maksu määräytyy hinnaston mukaan.
Ilmajoki
Ilmajoella vieraslajien torjunta tapahtuu kaupungin työntekijöiden toimesta viheralueiden hoidon yhteydessä. Kunnan työntekijät kitkevät esimerkiksi jättipalsamia ja -putkea pois niitä nähdessään. Kunta on myös osallistunut vieraslajitalkoisiin esimerkiksi järjestämällä jätehuollon.
Seinäjoki
Seinäjoen kaupunki torjuu vieraslajeja olemalla mukana valtakunnallisessa soolotalkoot-kampanjassa. Tarkoituksena on, että kaupunkilaiset voivat käydä omatoimisesti kitkemässä lupiinia ja jättipalsamia pois soolotalkoopaikoilla. Kaupunki on tuonut näille pisteille postilaatikon, jossa on toimintaohjeet kitkemiseen sekä jätesäkkejä ja kumihanskat. Soolotalkoopaikkojen sijainnin voi tarkistaa Seinäjoen kaupungin sivuilta (avautuu uuteen ikkunaan).
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus hävittää vieraslajeja, esimerkiksi lupiinia, jättipalsamia ja kurtturuusua, omalta vastuualueeltaan. ELY-keskus jakaa myös tietoa kansalaisille vieraslajien haitoista, leviämisestä ja tunnistamisesta.
Niityt tarjoavat monia hyötyjä
Niityn perustaminen pihamaalle on ekoteko, joka tarjoaa helpotusta paitsi luonnolle myös ihmisille. Jos koko nurmialuetta ei halua muuttaa, niityn voi perustaa vähemmällä käytöllä olevaan paikkaan. Jo pieni niittykasveille omistettu alue auttaa tukemaan luonnon monimuotoisuutta. Samalla säästää esimerkiksi aikaa ja rahaa, kun koko nurmialuetta ei tarvitse leikata ja kastella.
Viisi syytä perustaa niitty:
1. Ruohoa ei tarvitse leikata, joten säästyy aikaa, rahaa ja vaivaa: Niityn hoito vaatii vain yhdestä kahteen niittokertaa vuoden aikana.
2. Pienempi kastelutarve nurmikkoon verrattuna: Niittykasvit kestävät paremmin kuivuutta
3. Kaunis, vuodenaikojen mukaan vaihteleva ulkonäkö: Kukkia voi hyödyntää läpi kesän keräämällä niitä maljakkoon tai tekemällä niistä vaikka kukkaseppeleen.
4. Luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen: Arvioiden mukaan Suomen uhanalaisista lajeista joka neljäs elää niityllä tai muussa perinneympäristössä. Niityn perustaminen auttaa siis monia uhanalaisia kasvi- ja hyönteislajeja ja kasvattaa tällä tavoin luonnon monimuotoisuutta.
5. Maanpinnan kulumisen väheneminen: Niittykasvit estävät maanpinnan kulumista sitomalla maaperää paikoilleen syvälle ulottuvilla juurillaan.
Paras aika niityn perustamiselle on yleensä syksyllä ennen pakkasten tuloa tai aikaisin keväällä. Maa muokataan kääntämällä, minkä jälkeen rikkaruohot ja juuret poistetaan. Aluetta ei tule lannoittaa, koska niittykukat ovat karujen elinympäristöjen kasveja. Kun maa on muokattu, on aika kylvää. Siemensekoituksen kannattaa olla kotimainen, ja se on hyvä valita kasvupaikan mukaan, sillä eri lajit viihtyvät erilaisissa olosuhteissa. Siemenet laitetaan ämpäriin ja sekoitetaan hiekan kanssa, jotta kylväminen on helpompaa. Siemenet painellaan kevyesti maahan, mutta niitä ei peitetä.
Niityn perustaminen nurmikolle
Niityn perustaminen nurmikon paikalle vaatii jonkin verran vaivaa. Kukat eivät pääse kasvamaan rikkaruohojen ja nurmen alta, minkä takia siemeniä ei kannata kylvää suoraan nurmikon päälle. Vanha nurmikko olisikin hyvä kuoria kokonaan pois alueelta, jolle niitty halutaan. Tilalle voi laittaa uutta, hiekansekaista kasvualustaa noin 10 cm paksuinen kerros.
Nurmikon voi muuttaa niityksi myös helpommalla tavalla, mutta se vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Ensimmäiseksi alueen kasteleminen ja lannoittaminen lopetetaan ja pintamaahan lisätään hiekkaa maaperän köyhdyttämiseksi. Kasvillisuus niitetään muutaman kerran kesässä. Niittojäte on tärkeää kerätä aina pois, jotta maaperä muuttuisi pikkuhiljaa karummaksi. Vähitellen heinäkasvit alkavat vähentyä ja vastaavasti kukkakasvit saada enemmän tilaa. Tällä menetelmällä niityn kehittyminen kestää muutamia vuosia.
Lue lisää niityn perustamisesta ProAgrian sivuilta (avautuu uuteen ikkunaan)
Niittyä täytyy perustamisen jälkeen myös hoitaa niittämällä. Tämä tulee tehdä yleensä kerran vuodessa loppukesästä tai alkusyksystä riippuen siitä, milloin kasvien siemenet ovat ehtineet kypsyä. Jos niitty on rehevällä paikalla, niitto kannattaa tehdä kaksi kertaa kasvukauden aikana. Tällöin ensimmäinen niitto tehdään jo juhannuksen jälkeen. Työvälineeksi kelpaa esimerkiksi viikate; siimaleikkuria ei saa käyttää, etteivät kasvien varret murskaannu. Niittämisen jälkeen alue jätetään rauhaan muutamaksi päiväksi, jotta siemenet ehtivät varista maahan. Tämän jälkeen heinät ja kukkien varret voidaan haravoida pois. Niittämisen ja kasvimassan keräämisen ideana on estää alueen rehevöityminen.
Lue lisää niityn hoidosta ProAgrian sivuilta (avautuu uuteen ikkunaan)
KIINNOSTUITKO?
HYÖDYNNÄ EKOSPARRAAMOA!
Haluaisitteko parantaa yhteisönne arkea ja säästää samalla ympäristöä – helposti ja omista lähtökohdista käsin? Liiverin Ekosparraamo tarjoaa maksutta asiantuntijatukea yhteisölähtöisten ilmastotekojen ideointiin ja suunnitteluun. Sparraamossa saatte tukea idean toteuttamiseen ja viestintään – ja mikä parasta, mukaan voi lähteä ilman valmista suunnitelmaa. Kiinnostus riittää, ja pienelläkin teolla voi olla iso vaikutus!
Ekosparraamon avulla voitte esimerkiksi
- Aloittaa uudenlaista, kestävää kehitystä ja kierrätystä edistävää toimintaa, kuten käynnistää tavaralainaamo- tai korjauspajatoiminnan.
- Kehittää jätteiden lajittelua ja kompostointia.
- Suunnitella yhteisötalonne kestävän energiaremontin tai järjestää energiaillan.
- Kehittää pihan ja ympäristön monimuotoisuutta esimerkiksi vieraslajitorjunnalla, ideoimalla kukkapeltoja, niittyjä tai syötävän puiston.
- Suunnitella kylätalonne ympäristöä luonnon monimuotoisuutta edistäväksi.
- Keksiä uusia ideoita lähimatkailuun tai luonnossa liikkumiseen liittyen.
- Järjestää erilaisia työpajoja, kuten villiyrttikävelyitä tai muita opastuksia, omien tapahtumienne yhteyteen.
- Toteuttaa ympäristötaidepajan yhdessä ammattitaitelijan kanssa.
- Ratkoa muita tunnistamianne ilmasto- ja ympäristöteemaisia haasteita. Ideoidaan yhdessä!
Kuka voi ilmoittautua mukaan?
Ekosparraamoon voi ilmoittautua kylä, yhdistys, tai muu ryhmä tai yhteisö. Yhteisön tulee toimia Liiverin alueella (Seinäjoki, Ilmajoki, Jalasjärvi).
Ekosparraamo – askel askeleelta
Jokainen sparrausmatka suunnitellaan sen mukaan, mitä yhteisö tarvitsee ja kuinka suuri projekti on. Tässä esimerkki siitä, miten prosessi voi edetä:
1
Ilmoittautuminen
Yhteisö voi ilmoittautua mukaan, vaikka valmista ideaa ei vielä olisi.
2
Asiantuntijakäynti ja ideointi
- Liiveri valitsee ilmasto- ja ympäristöalan asiantuntijan ja järjestää tapaamisen.
- Selvitetään, mitä yhteisö tarvitsee ja millaisia mahdollisuuksia sillä on.
- Keksitään yhdessä ratkaisuja, joita voi toteuttaa käytännössä.
3
Suunnitelman tekeminen
- Valitaan paras idea ja tehdään suunnitelma sen toteuttamiseksi.
- Mietitään, milloin ja miten projekti tehdään.
- Haetaan tarvittaessa rahoitusta, esimerkiksi Leader-tukea. Myös Liiveri voi maksaa joitakin kuluja, kuten asiantuntijapalkkioita.
4
Projektin aloittaminen
- Toteutus voi tapahtua yhteisön omana työnä tai asiantuntijan avulla.
- Liiveri on mukana tukemassa projektia.
5
Seuranta ja jatkotuki
- Liiveri on mukana koko projektin ajan.
- Liiveri kertoo muille projekteista ja jakaa tällä sivulla esimerkkejä, jotta myös muut innostuvat tekemään ekotekoja.