Vieraslajitalkoot, kuten kurtturuusun tai jättipalsamin torjunta, ovat konkreettinen tapa vaikuttaa paikalliseen luontoon. Ne parantavat alueen luonnon monimuotoisuutta ja voivat houkutella mukaan eri-ikäisiä kyläläisiä. Yhteistyö lisää yhteenkuuluvuutta ja tekee kylästä siistimmän.
Mitä vieraslajit ovat ja miksi niitä pitäisi torjua?
Vieraslajilla tarkoitetaan eliötä, joka on siirtynyt uudelle alueelle ihmisen tahallisen tai tahattoman toiminnan seurauksena. Yleensä uudelle alueelle siirtyneet lajit sopeutuvat huonosti eivätkä aiheuta mitään haittaa. Joskus eliö saattaa kuitenkin menestyä niin hyvin, että sen kanta kasvaa liian suureksi, ja se alkaa syrjäyttää muita lajeja. Tällaisia lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.
Vieraslajeja torjutaan, koska ne aiheuttavat merkittävää haittaa paitsi luonnolle myös ihmisten terveydelle. Vieraslajit vähentävät luonnon monimuotoisuutta, koska ne syrjäyttävät kotoperäisiä lajeja ylivertaisen kilpailukykynsä ansiosta. Jotkin lajit, kuten jättiputket, muodostavat ihmisille terveysriskin aiheuttamalla allergia- ja iho-oireita. Valtoimenaan tienvarsilla rehottavat kasvit voivat olla myös turvallisuusriski liikenteelle heikentyneen näkyvyyden takia. Vieraslajit saattavat niin ikään levittää tauteja. Terveydellisen vahingon lisäksi ihmiset joutuvat kärsimään esteettisestä haitasta esimerkiksi järvien ja rantojen kasvaessa umpeen kukoistavan kasvillisuuden takia.
Vieraslajit haittaavat ihmisten elämää myös kansantaloudellisesta näkökulmasta. Niiden torjunta maksaa kunnille paljon, vaikka tarkoista summista ei vielä ole tutkimustietoa. Suomalaiselle yhteiskunnalle aiheutuvissa kuluissa puhutaan arvioiden mukaan sadoista miljoonista euroista vuodessa. Vieraslajit aiheuttavat huomattavia taloudellisia menetyksiä esimerkiksi maa-, metsä- ja kalataloudelle. Esimerkiksi komealupiini- ja jättipalsamikasvustot voivat aiheuttaa merkittävää haittaa metsänuudistukselle tukehduttaessaan puuntaimet alleen. Vieraslajeja on siis tärkeää torjua esimerkiksi talkoovoimin.
Komealupiini
Komealupiini on esimerkki lajista, joka on sopeutunut Suomen olosuhteisiin erittäin hyvin. Se tuotiin Suomeen alun perin koriste- ja rehukasviksi 1800-luvulla. Komealupiini on tehokas leviämään, ja sen siemenet säilyvät itämiskykyisinä pitkään. Tämän takia sen hävittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä.
Tehokkaan leviämiskykynsä lisäksi komealupiinilla on kilpailuetu myös siksi, että sillä on kyky sitoa ilmakehän typpeä. Se siis käytännössä lannoittaa itse itseään. Kasvupaikka muuttuu vähitellen rehevämmäksi, eivätkä karujen paikkojen lajit ja niistä riippuvaiset hyönteiset enää menesty alueella. Komealupiini haittaa muita kasveja myös varjostamalla. Lisäksi se erittää myrkyllistä lupaniinia, joka heikentää kimalaisten lisääntymiskykyä. Komealupiinilla on siis luonnon monimuotoisuutta heikentävä vaikutus. Kasvi aiheuttaa haittaa myös ihmisille esimerkiksi metsänuudistuksen vaikeutumisen myötä komealupiinin tukehduttaessa puuntaimia alleen.
Suurempia komealupiinin esiintymiä hävitetään niittämällä ennen kuin siemenet ovat kypsyneet. Tämä tulee tehdä 2–4 kertaa kasvukauden aikana. Ensimmäinen niitto tehdään alkukesästä parhaaseen kukinta-aikaan ennen kuin siemenpalot ovat ehtineet muodostua. Mikäli siemenet ovat jo kypsyneet, niittoa ei kannata tehdä, etteivät siemenet leviä. Niittojätteet tulee kerätä pois ja hävittää huolellisesti kunnan/jäteyhtiön ohjeistuksen mukaan. Vaihtoehtoisesti ne voi myös kompostoida tai haravoida kasaan maatumaan. Peittämällä kasan pressulla voi varmistaa, etteivät kasvit jatka kasvamista. Pienet esiintymät kannattaa niittämisen sijaan kaivaa yksitellen juurineen ylös. Juurakon voi kuivattamisen jälkeen kompostoida. Jos kasvit ovat ehtineet muodostaa siemeniä, kukinnot ja muut kasvijätteet on hävitettävä laittamalla ne kaksinkertaisessa jätesäkissä polttokelpoiseen sekajätteeseen.
Lue lisää komealupiinista (avautuu uuteen ikkunaan)
Jättipalsami
Jättipalsami tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla. Se lisääntyy siementensä avulla hyvin tehokkaasti. Yksi yksilö voi tehdä jopa 4000 siementä, jotka se sinkoaa ympäristöönsä useiden metrien päähän. Siemenet säilyvät itämiskykyisinä maaperässä vain parin vuoden ajan, minkä takia jättipalsami onkin helposti hävitettävä kasvi.
Jättipalsami kilpailee tilasta, valosta ja ravinteista kotoperäisten lajien kanssa. Se houkuttelee pölyttäjiä suurilla kukillaan, mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisesti muiden lajien yksilöiden pölyttymiseen. Muiden lajien edustajien väheneminen tarkoittaa myös aiempaa vähemmän niistä riippuvaisia hyönteislajeja. Näin ollen jättipalsamin leviäminen heikentää luonnon monimuotoisuutta. Samoin kuin lupiini, myös jättipalsami haittaa metsänuudistusta tukehduttamalla puuntaimia alleen. Kasvilla on niin ikään yhteys myös eroosion eli maanpinnan kulumisen lisääntymiseen, koska jättipalsamin hento juuristo ei sido maaperää kunnolla paikoilleen.
Jättipalsamin torjunta tapahtuu niittämällä tai kitkemällä 2–3 kertaa kasvukauden aikana. Toimeen kannattaa ryhtyä heti alkukesästä ennen kukintaa ja siementen kypsymistä. Pienen kasvuston voi kitkeä kasvi kerrallaan, mutta isompi esiintymä on järkevämpi niittää. Niittojätteet tulee kerätä pois ja hävittää kunnan/jäteyhtiön ohjeistuksen mukaan. Alueen voi myös vaihtoehtoisesti antaa esimerkiksi lampaiden laidunnettavaksi. Jos jättipalsami on jo ehtinyt tehdä siemenet, kasvit irrotetaan maasta ja laitetaan latva edellä pussiin. Kun siemenet ovat pussissa eivätkä pääse leviämään, varren voi katkaista. Jättipalsamin kitkentä on helppoa, koska sen juuristo irtoaa helposti maasta, eikä erityisiä suojavarusteitakaan tarvita. Tämän takia jättipalsamin torjunta sopiikin erityisen hyvin toteutettavaksi talkootyönä.
Lue lisää jättipalsamista (avautuu uuteen ikkunaan)
Kurtturuusu
Suomessa kurtturuusu alkoi levitä 1900-luvun alkupuolella. Se karkasi pihoilta ja puutarhoista luontoon, minkä takia edelleenkin suurin osa kurtturuusun kasvupaikoista sijaitsee taajamissa ja haja-asutusalueilla. Laji lisääntyy sekä siemenistä että kasvullisesti muun muassa juurakon palasista. Kurtturuusu levittäytyy maavarsistonsa avulla niin laajalle kuin maaperän laatu antaa myöten. Laji on erittäin hyvin sopeutunut myös vesilevintään.
Tehokkaan leviämisensä ansiosta kurtturuusu pystyy muuttamaan avoimia hiekkarantoja läpäisemättömiksi tiheiköiksi. Tällöin se syrjäyttää alkuperäisen merenrantalajiston muine kasveineen ja hyönteisineen. Näin ollen kurtturuusu vähentää luonnon monimuotoisuutta. Kurtturuusu voi myös aiheuttaa merkittäviä muutoksia maaperän ravinnetasapainossa sekä mikrobiyhteisöjen rakenteessa. Lisäksi rantojen virkistyskäyttö kärsii umpeenkasvun takia.
Kurtturuusun hävittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, koska se ei yleensä onnistu ensimmäisellä kerralla. Käsiteltävällä kasvupaikalla tuleekin tehdä seurantaa ja jälkihoitoa tulevinakin vuosina, kunnes laji on varmasti saatu hävitettyä. Ensimmäinen hävityskeino on juurineen poisto. Pienimmät yksilöt saa kiskottua käsin ylös, mutta suurempien yksilöiden kanssa tarvitaan työkaluja. Ruusupensas leikataan oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas, minkä jälkeen juurakko yritetään saada kokonaisena pois. Torjuntajätteet pitää kerätä pois ja hävittää kunnan/jäteyhtiön ohjeistuksen mukaan. Toinen vaihtoehto on näivettäminen. Siinä ruusupensas leikataan noin 20–30 cm korkuisiksi tapeiksi, joihin kasvavia versoja nypitään käsin irti vähintään 1–2 kertaa kesässä parin vuoden ajan. Kolmas tapa on peittäminen. Ruusukasvusto leikataan alas ja peitetään maahan kiinnitettävällä pressulla. Pressun annetaan olla paikallaan 2–3 vuotta.
Lue lisää kurtturuususta (avautuu uuteen ikkunaan)
Jättiputket
Jättiputkiryhmä sisältää kolme lajia: kaukasian-, persian- ja armenianjättiputket. Jättiputket tuotiin Suomeen alun perin puutarhakasveiksi ison kokonsa ja näyttävän kukintonsa vuoksi. Tämä vieraslaji kestää hyvin pohjoisia olosuhteita, minkä takia se onkin levinnyt lähes koko maahan. Jättiputki lisääntyy siementen avulla. Yksi yksilö pystyy tuottamaan noin 20 000 siementä, jotka säilyvät itämiskykyisinä maaperässä useita vuosia. Tämän takia kasvuston hävittämiseksi ei useimmiten riitäkään yksi kerta, vaan torjuntaa on jatkettava usean vuoden ajan.
Jättiputket kasvavat hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, kuten pelloilla, metsissä ja rannoilla. Ne pystyvät muodostamaan laajoja tiheitä kasvustoja, jotka peittävät alleen kaiken muun. Jättiputket vähentävät siksi luonnon monimuotoisuutta ja yksipuolistavat maisemaa. Myös ihmiset kärsivät allergia- ja iho-oireita aiheuttavista jättiputkikasvustoista, jotka voivat estää alueen virkistyskäytön, kuten kalastuksen ja ulkoilun. Tontin valloittanut jättiputki alentaa myös kiinteistön ja maan arvoa.
Jättiputkien hävittämiseen kannattaa ryhtyä jo toukokuun alkupuolella kasvien ollessa vielä pieniä. Yksittäisiä yksilöitä voi torjua katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä tai kaivamalla juuri kokonaan irti maasta. Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia voi poistaa käsin kitkemällä. Jättiputkia voi myös niittää, mutta se on turvallisinta tehdä, kun kasvusto on matalaa. Niittämisen jälkeen pienehkön kasvuston voi peittää paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla. Peittäminen näivettää kasvit ja estää uusien siementen itämisen. Jättiputkia sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen hävittämisessä täytyy olla huolellinen. Lisääntymiskyvyttömät kasvin osat, kuten lehdet, voi kompostoida, mutta siemenet ja niitä sisältävät kukinnot täytyy hävittää kunnan/jäteyhtiön ohjeistuksen mukaan. Laajoja esiintymiä voidaan hävittää torjunta-aineilla. Tämä olisi hyvä tehdä alkukesästä kasvien ollessa pieniä. Torjunta-aineita ei tule kuitenkaan käyttää vesistöjen tai lasten leikkipaikkojen läheisyydessä, ja aineen on hyvä olla luonnossa hajoava ja ympäristöystävällinen.
Lue lisää jättiputkista (avautuu uuteen ikkunaan)
Vieraslajien torjunta alueellamme
Jalasjärvi
Kurikan kaupunki tuo 16.6.2025 jätelavat vieraslajeja varten kaupungin teknisen osaston varaston etupihalle osoitteeseen Keskustie 56. Lavoille saa viedä vieraslajijätettä maksutta. Kasvimateriaalin tulee olla pakattuna tiiviisti kaksinkertaiseen jätesäkkiin. Kurikan luontoyhdistys ry toimittaa yhteistyössä kaupungin kanssa jätesäkkejä Jalasjärven kirjastoon, josta niitä voi käydä vapaasti hakemassa.
Pieniä määriä vieraslajeja voi laittaa tiiviisti pakattuna muovipussissa kodin poltettavan jätteen astiaan. Enintään 2 m³ vieraslajijätettä voi toimittaa jäteasemalle, jossa se otetaan vastaan maksullisena. Tätä suuremmat erät on vietävä jätehuoltokeskukseen, jolloin maksu määräytyy hinnaston mukaan.
Ilmajoki
Ilmajoella vieraslajien torjunta tapahtuu kaupungin työntekijöiden toimesta viheralueiden hoidon yhteydessä. Kunnan työntekijät kitkevät esimerkiksi jättipalsamia ja -putkea pois niitä nähdessään. Kunta on myös osallistunut vieraslajitalkoisiin esimerkiksi järjestämällä jätehuollon.
Seinäjoki
Seinäjoen kaupunki torjuu vieraslajeja olemalla mukana valtakunnallisessa soolotalkoot-kampanjassa. Tarkoituksena on, että kaupunkilaiset voivat käydä omatoimisesti kitkemässä lupiinia ja jättipalsamia pois soolotalkoopaikoilla. Kaupunki on tuonut näille pisteille postilaatikon, jossa on toimintaohjeet kitkemiseen sekä jätesäkkejä ja kumihanskat. Soolotalkoopaikkojen sijainnin voi tarkistaa Seinäjoen kaupungin sivuilta (avautuu uuteen ikkunaan).
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus hävittää vieraslajeja, esimerkiksi lupiinia, jättipalsamia ja kurtturuusua, omalta vastuualueeltaan. ELY-keskus jakaa myös tietoa kansalaisille vieraslajien haitoista, leviämisestä ja tunnistamisesta.